Luulin ehkä hetken, että oon päässy yli meidän erosta. Mutta en sitte kai. Paskaa. Tänään iski ahdistus. Mietin meitä, kaikkea mitä oli. Hirveesti juttuja ja itkeskelin, kun sillon, kun kaikki oli hyvin, kaikki oli ihan loistavasti. Ja sitten kaduin sitä, kun osannut ottaa siitä silloin kaikkea irti. Olis pitäny osata sukeltaa kaikkeen täysillä. Mutta turhaan mä nyt itken. En mä saa niitä aikoja takaisin, en mitään, en mä ole ansainnutkaan mitään sellaista. Tässä maailmassa ei saavuta mitään kitisemällä ja itkemällä. Tarvii vaan olla niin vitun vahva.

Mä syytin sitä niin paljon kaikesta. Mä ajattelin mielessäni , että se oli sen vika, että olin niin rikki. Ei se ansaitse mitään sellaista, maailman sulosin tyttö. Ja siltikin vihaan sitä tosi paljon. Vielä. Haluisin vaan mennä sen luo, halata sitä ja pyytää anteeksi, että oon paska ja pakottaa kaiken muuttumaan ennalleen. Mutta ei, en mä enää tee sitä virhettä. Mun on pakko päästää irti. Mutta mä olen tosi huono siinä. Ja mä olen vielä huonompi pitämään kiinni.

Ja aiheesta kukkaruukkuun...huomenna Kalle! Grr, oon odottanu tätä että nään sen taas. En kyllä tiedä, jos se muistaa mut ja kaiken sen itkun mitä oli sillon Tamperetalolla...:D En ehkä kehtaa sanoa sille sanaakaan....:> Ei vaiskaan, pakko. Lav juu mai litl singer boi. (BTW, sain kauheen kohtauksen ja rakastuin MCR:n uudelleen, se oli pelottava kuolaus-ahdistus-itkemis-räjähdys-huuto-kaatuminen-rakastuminen-kohtaus, haluun Fränklinin *punastuu*)

 Ja huomenna Riina!!!!1 Nähtiin kyllä muutama viikko sit ja nyt taas ♥ Aww, se nainen on mun elämäni. Parasta mitä mulla on ja tulee olemaan. Se on ihana. Ihanaihanaihana. Neiti mahtavuus...:) Grauh. Khih. Laav ♥

On ihan vihreä olo. Haluan kirjoittaa vihreällä.

Katsoin Peter Pania. Ja itkin. Kuten aina. Niin tyypillistä: tytölle tarjotaan kaksi vaihtoehtoa: joko kasvaa isoksi, asua rikkaassa perheessä, naida rikas mies, olla hienossa talossa etc tai mennä maahan, jossa on merenneitoja, intiaaneja, merirosvoja ja keijuja, jossa voi lentää, käydä miekkataisteluita, ei tarvitse kasvaa isoksi, jossa ei tarvitse rahaa, eikä koskaan huolehtia aikuisten asioista. Ja neiti hemmoteltu valitsee ensimmäisen vaihtoehdon. "I'm sorry, I must grow up." Ääliö! Ei tarvitse! Ja sitten Peter sanoikin ihan oikein sille: "Go home and grow up! And take your feelings with you!" Ihmiset on niiiin typeriä -__-

Okei okei, se oli elokuva. Mutta silti. Mä ainakin haluan että suloinen poika tulee yöllä mun ikkunaani ja sitten me lennetään maahan jossa on merirosvoja ja lääh :) Ja sitten ei tarvitse kasvaa aikuiseksi, ei tarvitse, ei ole pakko tehdä mitään. Enkä minä haluakkaan.

Mun kuntoni on huonontunut. Kävin hakemassa saunapuita ja hengästyin. Käsittämätöntä. Ja BTW, en edes löytänyt sopivan pituisia puita, kuka idiootti keksi että niiden kaikkien tarvitsee olla leivinuuniin sopivia? murr. Sain sen saunan jopa syttymään. Hienoa. Jos ne ihmiset nyt tulisivat sieltä Raumalta. Skippasin serkkuni rippijuhlat sillä verukkeella, että mulla oli töitä. Khih.

Itse en voi edes saunaan mennä. Olin eilen mansikkamaalla 6h töissä, hypin pelkässä bikinien yläosassa ja capreissa ja poltin koko selkäni. Oon punanahka. hih. Onneksi ei tarvitse sinne mennä enää. Yyh, en halua, yök. Vihaan mansikoita. Ei yhtään mansikkaa. En ymmärrä miten jotkut voivat olla siellä useita viikkoja töissä. Mulla on paikatkin niin kipeenä, että ei mitään järkeä. Hyvä että pääsen vessanpöntöltä ylös....:D

Nyt kuuluu auton ääntä. Ja pikkuveljen ääntä. Hui. Taidan mennä katsomaan, toiko ne mulle mitään.